Esipuhe

Olet läski. Jonkun se täytyi sanoa.

Tämä kirja ei ole kiltti selkääntaputus tai ymmärtävä olkapää ylipainoiselle. Minulla ei ole mitään halua olla osa yhdenkään ylipainoisen itsepetosprojektia, siihen on markkinoilla huomattavasti parempiakin teoksia. En tarjoile ymmärrystä, empatiaa enkä (mitään muitakaan) pehmeitä arvoja, sillä pehmeyttä sinulla todennäköisesti piisaa jo ihan riittämiin. En tarjoile mitään laihdutusruokien reseptejä, sillä tämä ei ole mikään samperin keittokirja. Se mitä tarvitset, on rivakka potku perseelle ja muutamia suoria sanoja. Jos ei sisu kestä, painu syömään keksi tai kaksi (yhdeksän kymmenestä laihduttajasta kuitenkin epäonnistuu, joten tuhlaat tässä aivan turhaan aikaasi vihastumassa sanoista, jotka eivät merkitse sinulle kuitenkaan mitään).

Muutenkin jos sinulla on tapana ottaa kierroksia kirjoitetusta sanasta, saattaa olla hyvä varautua tekstin aiheuttamiin vaurioihin ohimosuonessa. Olet hyvin suurella todennäköisyydellä ylipainoinen tai muuten vain paino-ongelmien kanssa painiskeleva ihmisraunio, enkä aio olla sinulle kovin kiltti.

Kuten varmasti olet jo elämäsi varrella huomannut, ylipainosta on ollut vain pelkkää riesaa. Koulussa saa turpaan, naiset eivät katso perään, työpaikalla vittuillaan ja uimarannalle ei viitsi mennä. Kaupassa ei ole vaatevalikoimaa, portaiden nousu tuntuu vaivalloiselta ja ihmiset pitävät sinua leppoisena teddykarhuna, vaikka vituttaisi kuin rottaa loukkutehtaalla. Tässä oli vasta jäävuoren huippu, kun puhutaan ylipainon aiheuttamista ongelmista. Luulisi, että olisit jo tähän päivään mennessä tajunnut tehdäkin asialle jotain. Olet varmasti yrittänytkin – ja todennäköisesti epäonnistunut nolosti. Olet ehkä kokeillut kukkakaalidieettejä, jotain naurettavia laihduttavia alushousuja tai vatsalihastrimmereitä. Se on hupaisaa. Et tajuakaan, kuinka tyhmän ja epätoivoisen kuvan se sinusta antaa.

***

Jos sinua yhtään lohduttaa, niin et ole ongelmiesi kanssa yksin. Suomessa ylipainoiset kompuroivat yleensä aivan samoihin laihdutuksen ongelmiin kuin kaikkialla maailmassa. Amerikkalaiset ovat monissa asioissa suomalaisten esikuvia, ja se on oikeasti aika pelottava ajatus. Eniten ehkä siksi, että valtaosa amerikkalaisista on ylipainonsa suhteen melko tyhmiä, ja sama pätee Suomessakin. Meillä ei sentään vielä ole Fat Acceptance -liikkeitä, joiden tarkoituksena on parantaa ihmisten suhtautumista lihaviin ihmisiin. Kansanliikkeen taustalla on lihavien ihmisten halu tulla hyväksytyksi yhteiskunnan jäseninä.

Se on tietenkin itsepetosta. Mikään määrä propagandaa, mainontaa tai positiivista sissimarkkinointia ei muuta sitä tosiasiaa, että lihavuus on merkki kyvyttömyydestä kontrolloida syömishimoaan. Kun edes syöminen ei onnistu kohtuudella, miten läskiin voi luottaa muissakaan asioissa? Lihavuus on merkki itsepetoksesta, elämänhallinnan puutteesta ja suorastaan pelkästä laiskuudesta. Kyllä, luit ihan oikein. Jos olet lihava, olet mielestäni laiska ja heikkotahtoinen vätys, joka vain odottaa että joku tulee ja kävelee ylitse. Todennäköisesti olet jo siinä tilassa, että ihmiset kävelevät päältäsi töissä ja kotona – ja suhtaudut siihen normaalina arjen osana. Sinusta tulee vihainen, koska kuvittelet, että et ole ansainnut ihmisten suhtautumista.

Olet väärässä.

Lihavuudellasi osoitat yhteiskunnalle ja muille ihmisille, että sinua ei kiinnosta ottaa heitä huomioon millään tavalla. Läskisi rumentavat maisemaa, ihmiset joutuvat väistelemään ihrojasi ja muut maksavat veroina läskeistäsi aiheutuvat kustannukset. Ihmisillä on oikeus katsoa sinua nenänvarttaan pitkin, koska olet lihava. Jos olet tästä eri mieltä, mieti miten itse suhtaudut hierarkiassa itsesi alapuolella mateleviin luusereihin, vaikkapa… ah, mutta kun läskin alapuolella ei ole sosiaalisessa hierarkiassa kuin pultsareita ja sosiaalipummeja. Kohtelet heitä varmaan mielessäsi tasa-arvoisesti, kun he tulevat Prisman parkkipaikalla örisemään kahvirahan lainaamisesta.

Ei se mitään, ihmiset ovat hyviä itsepetoksessa. Lihavat erityisesti. Lihavat ovat itsepetoksessa jopa niin hyviä, että kuvittelevat edelleen olevansa honkkeleita, vaikka elopaino lähestyisikin pienen henkilöauton massaa.

Tässä kohtaa alat varmasti jo miettiä, millä oikeudella minä kehtaan puhua tähän sävyyn. Se on hyvä ja asiaankuuluva kysymys, ja yritän vastata sinulle kunnolla. En nimittäin ole ravintoterapeutti, sertifioitu personal trainer, lääkäri, elämäntapaguru tai elämästä vieraantunut filosofi. Minulla ei ole mitään auktoriteettiasemaa sinun suhteesi, ja itseasiassa toivonkin että pysyt lihavana – ihan vain minun ilokseni. Se nimittäin takaa, että yhteiskunta suhtautuu suopeammin minuun kuin sinuun, ja käytännössä se merkitsee melkoisia etuuksia minulle. Lisäksi tunnen mielessäni hyvää oloa siitä, että monikaan läski ei pysty laihduttamaan ja pitämään kiloja poissa, toisin kuin minä. Nauran mielessäni sinulle, kun lyllerrät kaupungilla lyhtypylväitä ja itseäsi laihempia väistellen. Jos sillä hetkellä ei jostain syystä naurata, säälin sinua.

***

Kehtaan puhua sinulle tähän sävyyn, koska minulla on siihen varaa. Olen ollut paino-ongelmainen koko ikäni, vain paino-ongelman aste ja ympäröivä elämäntilanne on vaihdellut. Olen saanut kärsiä koulussa ylipainostani, ja myöhemmin työelämässä olen saanut huomata lievänkin ylipainon aiheuttamat negatiiviset seurannaisvaikutukset. Koko elämäni on ollut yhtä painon kanssa kilpailua. Murrosikäisenä muut venyivät pituutta ja räpläsivät mopojaan, minä ahmin kirjoja ja turposin. Mikään ei aiheuta murrosikäiselle niin paljon henkistä kärsimystä kuin putoaminen nakkuloiden sisäisessä hierarkiassa. Sitä se läski teettää. Pääsin tutustumaan kouluaikoinani ikätovereiden rajattomaan nerokkuuteen ja sosiaaliseen kekseliäisyyteen. Heistä kaikista ei tullut raketti-insinöörejä tai liikemiehiä, mutta kiusaamisessa he olivat luokattoman hyviä. Ihmettelen aidosti vieläkin, että en monen muun ikäiseni tavoin vetänyt itseäni jojoon.

Armeijaan mennessä minulla oli onneksi helpompaa. Olin kaivellut kultaa Lapissa usean kesän ajan, ja siinä touhussa haba kasvaa ja vyötärö kapenee. Oma osuutensa laihtumiseen oli varmasti silläkin, että lähin karkkikauppa oli yli sadan kilometrin päässä, tiettömien taipaleiden takana. Kummasti makeanhimo vähenee, kun ainoat edes etäisesti karkkia muistuttavat namit olivat poron papanat ja pakkasenpanemat puolukat. Armeijan loppuaikana liikunta väheni ja oli enemmän aikaa syödä ja maata. Intin pöperöt eivät ole keveimpiä mahdollisia, joten siviiliin sain mukaani sotilaspassin ja vararenkaan.

Opiskeluaikana taas tuli laihduttua järjettömästi, koska Kela kaikessa ystävällisyydessään halusi ihan välttämättä tutustuttaa minut kerjäläiselämän aakkosiin. Yksiön vuokran jälkeen ei paljon jäänyt valuuttaa ruokaan, ja siinä vitutuksessa tuli kiskottua sitä safkaa, jota halvimmalla sattui lähikaupasta löytämään: yleensä ranskanleipää ja tuoremehua. Voin luvata, että tuollaisella dieetillä laihtuu. Työelämään päästyäni rahaa riitti ruokaan aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, ja elintasovatsa alkoi kasvaa. Enimmäkseen läskistyminen kuitenkin johtui liikkumisen vähyydestä ja työn vitutuksesta. Kun naposteli karkkia pitkin työpäivää, olo parani kummasti. Siinä oppi asian jos toisenkin ruualla lääkitsemisestä.

***

Jossain vaiheessa sitä vain tajuaa, että kroppa ei kestä ikuisesti. Yleensä tämä herääminen tulee tasakymmeniä täyttäessä. Tämä tajuaminen iski minuunkin, ja sen jälkeen tartuin viimein läskeihini niskaperse-otteella. Kyllästyin heikkokuntoiseen, läskiin olemukseeni, ja tein asialle ihan oikeasti jotain turhien lupausten sijasta. Elämänlaatuni koheni, mieleni virkistyi, seksielämäni parani ja muutenkin ylenpalttinen vitutus väheni huomattavasti.

Jos kuvittelet, että elämäsi on jo sen verran päin helvettiä että laihdutus ei auta, voit tietenkin olla oikeassakin. Laihduttaminen ei nimittäin riitä, jos kaikki muu menee päin prinkkalaa. Laihdutuksesta on kuitenkin helppo lähteä, sillä läski on ongelmiensa kanssa yleensä yksin. Kun läskit lähtevät, ihmiset ehkä jaksavat kuunnella poraamistasi hieman pidempään. Laihduttaminen todellakin parantaa asemiasi huomattavasti suhteessa alkutilanteeseen. Tiedät itsekin, että elämäsi olisi miellyttävämpää ellet olisi tuollainen punkero.

Suurin osa laihdutuskuureista on silkkaa tuubaa. On olemassa ainoastaan yksi keino pudottaa painoa, ja jollet olisi niin laiska ja itsepetokseen taipuvainen, sinäkin olisit ymmärtänyt sen jo tähän mennessä. Toivottavasti tämän kirjan luettuasi olet edes hieman viisaampi, muuten me molemmat olemme vain hukanneet aikaamme.

Olen suomalainen perusmies, ja sain laihdutettua itseni tavoitepainoon. On se nyt helvetti, että sinä et muka pystyisi samaan.

Turussa 2008
Janne Jääskeläinen

Tilaa omasi!

Isbn: 978-951-796-543-9
184 sivua

Lue maistiainen »

Tilaa kirja »

Verkkosivuston suunnittelu: Digimediatoimisto Aucor Oy